Välähdyksiä varhaiskasvatuksesta

Olin aiemmin varhaiskasvatuksen ravitsemussuosituksiin liittyvässä Sapere -koulutuksessa, jossa kehotettiin esittämään lapsille laajempia kysymyksiä ruokaa liittyen.  Sen sijaan, että kysyisit:  "Oliko ruoka hyvää?",  voisitkin kysyä:  "Miltä ruoka maistui; makealta, suolaiselta, kirpeältä jne.?" Tämä tuli mieleeni illalla kotona, kun olin toivottamassa hyvää yötä tytöilleni.  Sen sijaan, että olisin sanonut perinteisesti:  "Hyvää yötä! Olet rakas! (tai Minä rakastan sinua!)",  sanoinkin vähän laajemmin:  "Hyvää yötä! Olet rakas, fiksu, kekseliäs, luova, kaunis ja hauska!" Miten oivallinen tilanne tuoda vahvuuksia julki toistuvasti! Jos joka ilta toistaa saman vahvuuslitanian, alkaa se varmasti menettää hieman merkitystään eikä siihen mikään Sapere pysty tuomaan lisää makua. Ajattelinkin, että vahvuuslitanian sijaan voisikin sanoa aina jonkun tietyn vahvuuden -tai toki useampiakin, mikä/mitkä on erityisesti näkynyt ju

Intian matkamme alkoi, kun saavuin jälleen mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Tällä kertaa matkalaukusta löytyi vain netistä tulostamani leikki-lentoliput, passit sekä Intian lippu, koska en omistanut mitään kyseiseen maahan liittyvää rekvisiittaa. Jälleen tutkimme karttapalolta Intiaa sekä Aasiaa ja luimme kuvakirjasta sekä toisesta kirjasta lisää Intiasta ennen matkustamista. Lauloimme myös aiheeseen liittyviä lauluja ja opettelimme uuden tervehdyksen.  Matkustaminen tapahtui samaan tapaan kuin aikaisemmallakin kerralla: matkatavaroiden nimeäminen (ja nimilapun nitominen yhteen repun kantokahvan läpi), läpivalaisu ja ruumaan toimitus, matkustajien "piippaus"  sekä passien ja lentolippujen tarkistus. Koneessa puolestaan jälleen ohjelmana minikirja, joka kertoi tällä kertaa matkasta maailman ympäri, sekä popcorn -tarjoilu. Päämäärässä passeihin lyötiin Intian leima (liimasin tulostamani Intian postimerkin, joka sopi aiheeltaan maahan sekä siitä

Ajan kaupungilla asioille. Vastaan kävelee iäkkäämpi mieshenkilö. Miehellä on iso hymy huulillaan.  Siihen kiinnitän ensimmäisenä huomioni. Tulee hyvä mieli. Hymy.  Niin pieni ele,  mutta silti sillä on iso positiivinen vaikutus. Ajatella, että ilman suoraa kontaktia toiseen, voi tehdä vieraan ihmisen päivästä paremman. Sitten vasta huomaan, että miehen takin rintataskusta pilkistää  iso nukke. Tulee vielä parempi mieli. Minulle on sanottu, että minä olen hyvä heittäytymään. Se lienee monelle varhaiskasvatuksen parissa työskentelevälle enemmän tai vähemmän luonteenomaista. Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Eikö elämä ole heittäytymällä -edes vähän, paljon hauskempaa, iloa ja hymyjä tuovaa, nautittavampaa? Ja vielä merkityksellisempää on se ero,  miten lapset opittavan asian omaksuvat,  kun itse eläydyt täysillä mukana!

Kiinan matkamme alkoi, kun saavuin jälleen mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Tällä kertaa matkalaukusta löytyi netistä tulostamieni leikki-lentolippujen, passien sekä Kiinan lipun lisäksi aikuisten oikea kimono, lasten leikkikimonoita joita sai sovittaa, Kiina -magneetti, syömäpuikot ja lohikäärme -rasia; kaikki nämä oli Kiinasta tuotuja.  Jättimäisissä lasipurkeissa oli kuivatetuista Kiinan lyhty -kukista tehtyjä kukka-asetelmia.  Lisäksi kannoin rekvisiitaksi myös Kiinasta ostettuja tauluja, sisustustyynyliinoja tyynyineen sekä käsityönäytteiksi viltin ja repun.  Jälleen tutkimme karttapalloa ja luimme kuvakirjasta lisää Kiinasta (mm. pandoista) ennen matkustamista. Lauloimme myös aiheeseen liittyviä lauluja.  Tätä päivää varten pyysin 10 vuotta Kiinassa asuneelta siskoltani ääninäytteitä kiinaksi suomennoksineen, kun hän osaa kieltä tosi hyvin, mutta saimmekin ääninäytteet oikealta kiinalaiselta, jonka selostukset siskoni sitten suomensi. Lapsia nauratti k

Televisiosarjassa pitopalvelun työntekijä joutui kertomaan asiakkaalleen, että tämän tilaamien ruokien kanssa oli tullut joku ongelma eikä ne ehtisi juhliin ajoissa. Kuitenkin kun asiakas soitti pitopalveluun, vastasi työntekijä iloisena asiakkaansa puheluun ja kertoi huonot uutiset vasta sitten. Asiakas ihmetteli, miksi työntekijä oli sitten vastannut puheluun niin iloisena. Vastaus oli, että hän oli kuullut, että huonot uutiset ei tunnu niin huonoilta, jos asian esittää positiivisesti ja iloisesti.  En tiedä, miten asiakas olisi tämän kokenut, mutta jostain syystä tästä kohtauksesta tuli mieleen hymyily ja lapset... Toki kohta esittämäni ajatukset pätee yhtä hyvin aikuisiin ja mihin tahansa vuorovaikutukseen. Siispä... Kun kohtaat lapsen, hymyile AINA ensimmäisenä! Sillä on kauaskantoisia seurauksia. Vaikka kohdattavana olisi vaikea keskustelu, kiukkua, jonkin asian selvittäminen missä lapsi olisi voinut toimia eri tavalla tai mikä tahansa muu negatiivissävytteinen a

Syötävän suloiset ja mielikuvitusta kutkuttavat mindfulness-materiaalit varhaiskasvatukseen Kuvittele, että vatsassasi on ilmapallo. Lähde hengittämään sisään, jolloin pallo laajenee. Hengitä ulos, niin että pallosta lähtee kaikki ilma pois. Tee näin muutaman kerran. Täytä pallo nyt aivan täyteen sisään hengittämällä, ja sitten mielikuvissa päästä pallo taivaalle pitkällä uloshengityksellä. Kuvittele mielessäsi, että taivas on täynnä erivärisiä ilmapalloja, joita voit hetken ihailla. Valitse nyt itsellesi ilmapallo, joka on sinun lempiväriäsi tai joka saa sinut tässä hetkessä hyvälle mielelle. Minkä värisen ilmapallon valitsit? Tämä harjoitus löytyy Eliisa Nyströmin Tassun toimintakorteista. Korttien tarkoituksena on oppia päästämään irti asioiden tavoittelusta ja löytää levollisuutta olla läsnä hetkessä. Tietoisuustaitoja tutkitaan taiteen, leikin, kehollisuuden, arkitilanteiden ja klassisten perusharjoitusten kautta. Toimintakortit vilisevät ilmapallojen lisäksi mitä

Saharan matkamme alkoi, kun saavuin jälleen mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Tällä kertaa matkalaukusta löytyi netistä tulostamieni leikki-lentolippujen, passien sekä Saharan aavikon kuvan lisäksi tuaregien päähineitä "tagelmusteja" (sukulaisteni tuomia matkamuistoja), Egyptistä tuomani sfinksi ja koristekameli sekä muovihämähäkkejä (liittyen satuun). Tabletti oli tarvittaessa apuna lasten lisäkysymyksille. Jälleen tutkimme karttapalloa ja luimme kuvakirjasta lisää Saharasta ennen matkustamista. Lauloimme myös Faaraon kissaa ja aavikkoon liittyviä lauluja. Opettelimme myös kameli -aiheista lorua ja rytmejä sekä uuden tervehdyksen. Matkustaminen tapahtui samaan tapaan kuin aikaisemmallakin kerralla: matkatavaroiden nimeäminen (ja nimilapun nitominen yhteen repun kantokahvan läpi), läpivalaisu ja ruumaan toimitus, matkustajien "piippaus"  sekä passien ja lentolippujen tarkistus. Koneessa puolestaan jälleen ohjelmana minikirja, joka ker

Vuosia sitten matkustin Japanissa.  Älypuhelimet eivät olleet vielä vallanneet Suomea. Istuin metrossa ja tuijotin hämmästyneenä kanssamatkustajiani. Joka ikinen tuijotti kännykkäänsä eikä kukaan keskustellut toisilleen. En unohda varmaan koskaan sitä näkyä ja omaa kauhistunutta oloani. Tunne oli järkyttävä ja ajatus toi mieleen robotit. Tosin jos seuraa ihmistä, joka tuijottaa mitä tahansa ruutua, ja ottaa mielikuvassaan tuon ruudun pois, mutta jättää ihmisen paikoilleen, on aivokuollut varmaan sopivampi mielikuva. Kerran kännykkäni meni rikki,  jonka vuoksi vaihdoin vanhaan kännykkääni. Olin ilman nettiä kolme kuukautta. Pääsin toki tarvittaessa tietokoneelle, mutta ruutuaikani väheni tuon päätöksen myötä radikaalisti. Alkuun tuntui levottomalta, kun ei ollut joka hetki jotain tekemistä. Lopulta opin nauttimaan hetkessä elämisestä. Elämä tuntui huomattavasti kiireettömämmältä ja levollisemmalta. Omaa netin käyttöään on hyvä miettiä aika ajoin,

Istun terveyskeskuksen aulassa. Kännykässä näkyy kuva jonkun kahvilan ikkunasta. Kuvassa on teksti: "No, we don't have wi-fi. Talk to each other!" Olen odottanut pääsyä päivystävälle lääkärille jo pitkään, tuijottanut puuduttavaa kännykän ruutua; ja päätän nostaa katseeni pois kännykästä. Samantien viereeni tulee rullatuolia työntävä nainen. Tuolissa istuva mies katsoo minua pitkään. Hymyn väre käy hänen huulillaan. Mies sanoo: "Luulin sinun pitelevän hellästi lasta sylissäsi, mutta sehän olikin vain takki." Minä vastaan: "Juu, se on täällä hyvässä hoidossa!" samalla takkia leikkisästi silitellen. Mies ja nainen molemmat nauravat. Keskustelu ei ole pitkä,  mutta niin osuva juuri näkemäni kuvan tekstiin. Jos en olisi nostanut katsettani kännykästä, tuota kohtaamista ei olisi syntynyt. Keskustelu, niin lyhyt kuin se olikin, lämmitti sydäntä. Vaikka tuota kohtaamista ei olisi tapahtunut, se ei o

Suomen matkamme alkoi, kun saavuin mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Lasten odottaessa jännittyneinä, avasin matkalaukun, josta löytyi netistä tulostamani leikki-lentoliput jokaiselle sekä aikaisemmin lasten itse askartelemat passit. Pohjat niihin löysin myös netistä. Passeihin lapset kirjoittivat etu- ja sukunimensä sekä piirsivät itsestään passikuvan. Matkalaukusta löytyi myös kyseisen maan lippu sekä aistiseikkailusadun päähenkilö Kille-kani (käsinukke), joka matkusti Suomen matkalla joka viikko mukanamme. Ennen matkustamista tutustuimme kuitenkin aina ensin maahan ja sen kulttuuriin. Lauloimme aina myös kyseiseen maahan ja siihen kuuluvaan satuun liittyviä lauluja. Lisäksi opettelimme aina tervehdyksen jokaiseen maahan matkustamisen yhteydessä. Maahan tutustumisen aloitimme aina tutkimalla karttapalloa ja etsimällä sieltä kyseinen maa; tällä kertaa tietenkin Suomi. Olin tehnyt myös jättimäisen Suomen kartan, jonka kiinnitin ryhmätilamme oveen. Mieti