Aistiseikkailu -projekti: Matka Suomeen
Suomen matkamme alkoi, kun saavuin mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Lasten odottaessa jännittyneinä, avasin matkalaukun, josta löytyi netistä tulostamani leikki-lentoliput jokaiselle sekä aikaisemmin lasten itse askartelemat passit. Pohjat niihin löysin myös netistä. Passeihin lapset kirjoittivat etu- ja sukunimensä sekä piirsivät itsestään passikuvan. Matkalaukusta löytyi myös kyseisen maan lippu sekä aistiseikkailusadun päähenkilö Kille-kani (käsinukke), joka matkusti Suomen matkalla joka viikko mukanamme.
Maahan tutustumisen aloitimme aina tutkimalla karttapalloa ja etsimällä sieltä kyseinen maa; tällä kertaa tietenkin Suomi. Olin tehnyt myös jättimäisen Suomen kartan, jonka kiinnitin ryhmätilamme oveen. Mietimme kaikkia kaupunkeja, joita lapset tiesivät. Myöhemmin aina kun joku lapsista oli käynyt eri kaupungissa, merkitsimme vesiliukoisella tussilla karttaan kyseisen kaupungin. Vuoden jälkeen kartta oli helppo ottaa uudestaan käyttöön ja merkinnät pyyhkiä pois, koska olin päällystänyt tuon lähes koko oven kokoisen kartan kontaktimuovilla. Ainoastaan oman kotikaupunkimme olin kirjoittanut ja merkinnyt pisteellä ennen päällystämistä. Lapset tykästyivät karttaan kovasti, ja tutkivat lähes päivittäin myös toisella seinällä olevaa isoa maailman karttaa. Oli suunnattoman mielenkiintoista tutkia mm. välimatkaa Suomen ja uuden matkakohteen välillä.
Seuraavaksi tutkimme ja luimme aina ennen matkaa kirjaa: Oma tietokirjani -MAAILMA, jossa on tietoa 30 eri maasta ja maiden kulttuureille ominaisista asioista ja nähtävyyksistä, jotta saimme paremman kuvan siitä, mihin olimme lähdössä.
Myöhemmin projektin jälkeen rupesin kerämään postcrossingista saamiani eri maiden postikortteja ym. jemmaan lasten tutkittavaksi seuraavaa kertaa varten.
Kun olimme valmiit lähtemään matkaan lähdimme kohti "rakentamaani" lentokenttää. Passintarkastuksessa harjoiteltiin sanomaan etu- ja sukunimi, asuinpaikka sekä matkakohde, jonka jälkeen siirryimme matkatavaroiden läpivalaisuun. Sen rakentamiseen ei muuta tarvitta kuiin pöydän päälle kangasta ja pöydän päätyyn saksilla hapsutettua roskapussia. Lapsilla oli mukana omat reput tätä varten. Lentokoneeseen päästyä jokainen valitsi oman paikan; vuorollaan jokainen halukas sai tulla myös lentokapteenin viereen istumaan. Lentokapteenina toimi pehmolelu. Myös lentokoneen sai helposti tehtyä siirtämällä tuoleja oikeaan järjestykseen. Lentokoneessa ohjelmistossa oli aina kyseisestä maasta tai siihen liittyvistä asioista kertova mini tarina elokuvan sijasta sekä ruokana rusinaa. Itse olen aina toiminut lentoemäntänä.
Määränpäähän saavuttuamme jokainen kävi uudestaan passintarkastuksessa, jossa sai passiinsa päivämäärän lisäksi maan leiman. Tämä leima oli välillä tulostettu postimerkki tai oikealla leimasimella tehty leima. Jokaisessa leimassa oli kuitenkin kyseisen maan nimi sekä siihen maahan sekä sen kertaiseen aistiseikkailusatuun liittyvä kuva. Reppumme kävimme myös hakemassa mukaamme.
Lentokentältä päästyämme on alkanut vasta varsinainen seikkailuosuus, jossa olemme samalla kuunnelleet kyseiselle maalle ominaista musiikkia. Tätä osuutta varten olen aina luonut monenlaisella rekvisiitalla leikkiympäristön, johon olen johdattanut lapset aistiseikkailu -sadun siivittämänä. Leikkiympäristössä olemme kulkeneet sen mukaan, mihin lukemani satu on meitä vienyt.
Leikkiympäristön loin kirjan vinkkien mukaan: iso sininen kangas lattialle merta kuvaamaan ja ruskeaa kangasta maaksi. Vihreistä kankaista tein puistoalueita. Syntyi Helsinki. Lorukorttien kuvia (mm. Kauppatorista, Sibeliusmonumentista ja erilaisista kulkuneuvoista) lapset saivat sitten asetella tuohon lattiakuvitukseen sadun edetessä. Eduskuntatalon lapset rakensivat pahvilaatikosta ja talouspaperirullan hylsyistä. Samalla harjoiteltiin laskemista.
Sadun jälkeen lapset ovat saaneet jatkaa ja kehitellä aloittamaani yhteistä leikkiä. Mietittiin yhdessä, mitä kaikkea kaupungissa ylipäätään on. Aikaisemmin lähiympäristössä kävellessä olimme tarkkailleet liikennettä ja havainneet mm. liikennemerkkejä, rakennuksia, puistoja ja kenttiä sekä metsää. Näitä kaikkia lapset sitten rakensivat kankaiden, palikoiden ja pikkuautojen avulla. Valittavana on aina ollut myös kyseiseen maahan liittyviä värityskuvia. Halukkaat ovat myös piirtäneet matkastaan. Tabletin avulla olemme saaneet myös syvennettyä tietoamme maasta aina, kun lapsille on herännyt jotain kysymyksiä, mihin en ole osannut vastata.
Keskittyminen on ollut kaikilla lapsilla aivan äärimmilleen vietyä. Myös lapset, joilla on normaalisti ollut haasteita tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, ovat kuunnelleet korvat höröllä ja osallistuneet aktiivisesti yhteiseen toimintaan. Voi, kuinka palkitsevaa! Leikkiajan loppuessa olemme menneet vielä pikaisesti lentokentälle ja sitä kautta takaisin kotiin. Tähän emme ole enää käyttäneet juurikaan aikaa.
Toisella viikolla kävimme sadun uudelleen läpi samalla kehonsoittimilla soittaen. Kolmannella viikolla toteutimme sadun liikuntasatuna; teemana liikenteen erilaiset kulkuneuvot. Viimeisellä viikolla luimme satuun liittyvät lorukortit ja muistelimme, mitä sadussa tapahtuikaan. Yhdessä tuumailemalla järjestimme sadun juonenkäänteistä kertovat lorukorttien kuvat oikeaan järjestykseen.
Myöhemmin itsenäisyyspäivän aikoihin koottiin Suomi -sanastoa lasten haastattelujen pohjalta: lapset kertoivat, mitä heidän mielestään erinäiset sanat tarkoittivat (kuten presidentti, joutsen, suomen lippu, euro jne.). Väriteltiin myös Suomen lippu ja tehtiin Suomen ääriviivat nuppipelillä.
Lopuksi lapset saivat äänestää seuraavan matkakohteen. Äänestyksessä apuna oli aiemmin tulostamani liput kaikista niistä maista, jotka Aistiseikkailu -kirjoista löytyy. Tulostin muunkinlaisia kuvia, kuten Sahara, koska kaikki kirjojen matkakohteet eivät olleet maita. Jo käydyn matkakohteen lipun ripustin ryhmätilaamme viiriksi roikkumaan katosta. Siitä oli mukava kerrata pitkin vuotta, missä kaikkialla olimme matkustaneet.
Ennen matkustamista tutustuimme kuitenkin aina ensin maahan ja sen kulttuuriin. Lauloimme aina myös kyseiseen maahan ja siihen kuuluvaan satuun liittyviä lauluja. Lisäksi opettelimme aina tervehdyksen jokaiseen maahan matkustamisen yhteydessä.
Maahan tutustumisen aloitimme aina tutkimalla karttapalloa ja etsimällä sieltä kyseinen maa; tällä kertaa tietenkin Suomi. Olin tehnyt myös jättimäisen Suomen kartan, jonka kiinnitin ryhmätilamme oveen. Mietimme kaikkia kaupunkeja, joita lapset tiesivät. Myöhemmin aina kun joku lapsista oli käynyt eri kaupungissa, merkitsimme vesiliukoisella tussilla karttaan kyseisen kaupungin. Vuoden jälkeen kartta oli helppo ottaa uudestaan käyttöön ja merkinnät pyyhkiä pois, koska olin päällystänyt tuon lähes koko oven kokoisen kartan kontaktimuovilla. Ainoastaan oman kotikaupunkimme olin kirjoittanut ja merkinnyt pisteellä ennen päällystämistä. Lapset tykästyivät karttaan kovasti, ja tutkivat lähes päivittäin myös toisella seinällä olevaa isoa maailman karttaa. Oli suunnattoman mielenkiintoista tutkia mm. välimatkaa Suomen ja uuden matkakohteen välillä.
Seuraavaksi tutkimme ja luimme aina ennen matkaa kirjaa: Oma tietokirjani -MAAILMA, jossa on tietoa 30 eri maasta ja maiden kulttuureille ominaisista asioista ja nähtävyyksistä, jotta saimme paremman kuvan siitä, mihin olimme lähdössä.
Myöhemmin projektin jälkeen rupesin kerämään postcrossingista saamiani eri maiden postikortteja ym. jemmaan lasten tutkittavaksi seuraavaa kertaa varten.
Kun olimme valmiit lähtemään matkaan lähdimme kohti "rakentamaani" lentokenttää. Passintarkastuksessa harjoiteltiin sanomaan etu- ja sukunimi, asuinpaikka sekä matkakohde, jonka jälkeen siirryimme matkatavaroiden läpivalaisuun. Sen rakentamiseen ei muuta tarvitta kuiin pöydän päälle kangasta ja pöydän päätyyn saksilla hapsutettua roskapussia. Lapsilla oli mukana omat reput tätä varten. Lentokoneeseen päästyä jokainen valitsi oman paikan; vuorollaan jokainen halukas sai tulla myös lentokapteenin viereen istumaan. Lentokapteenina toimi pehmolelu. Myös lentokoneen sai helposti tehtyä siirtämällä tuoleja oikeaan järjestykseen. Lentokoneessa ohjelmistossa oli aina kyseisestä maasta tai siihen liittyvistä asioista kertova mini tarina elokuvan sijasta sekä ruokana rusinaa. Itse olen aina toiminut lentoemäntänä.
Määränpäähän saavuttuamme jokainen kävi uudestaan passintarkastuksessa, jossa sai passiinsa päivämäärän lisäksi maan leiman. Tämä leima oli välillä tulostettu postimerkki tai oikealla leimasimella tehty leima. Jokaisessa leimassa oli kuitenkin kyseisen maan nimi sekä siihen maahan sekä sen kertaiseen aistiseikkailusatuun liittyvä kuva. Reppumme kävimme myös hakemassa mukaamme.
Lentokentältä päästyämme on alkanut vasta varsinainen seikkailuosuus, jossa olemme samalla kuunnelleet kyseiselle maalle ominaista musiikkia. Tätä osuutta varten olen aina luonut monenlaisella rekvisiitalla leikkiympäristön, johon olen johdattanut lapset aistiseikkailu -sadun siivittämänä. Leikkiympäristössä olemme kulkeneet sen mukaan, mihin lukemani satu on meitä vienyt.
Leikkiympäristön loin kirjan vinkkien mukaan: iso sininen kangas lattialle merta kuvaamaan ja ruskeaa kangasta maaksi. Vihreistä kankaista tein puistoalueita. Syntyi Helsinki. Lorukorttien kuvia (mm. Kauppatorista, Sibeliusmonumentista ja erilaisista kulkuneuvoista) lapset saivat sitten asetella tuohon lattiakuvitukseen sadun edetessä. Eduskuntatalon lapset rakensivat pahvilaatikosta ja talouspaperirullan hylsyistä. Samalla harjoiteltiin laskemista.
Sadun jälkeen lapset ovat saaneet jatkaa ja kehitellä aloittamaani yhteistä leikkiä. Mietittiin yhdessä, mitä kaikkea kaupungissa ylipäätään on. Aikaisemmin lähiympäristössä kävellessä olimme tarkkailleet liikennettä ja havainneet mm. liikennemerkkejä, rakennuksia, puistoja ja kenttiä sekä metsää. Näitä kaikkia lapset sitten rakensivat kankaiden, palikoiden ja pikkuautojen avulla. Valittavana on aina ollut myös kyseiseen maahan liittyviä värityskuvia. Halukkaat ovat myös piirtäneet matkastaan. Tabletin avulla olemme saaneet myös syvennettyä tietoamme maasta aina, kun lapsille on herännyt jotain kysymyksiä, mihin en ole osannut vastata.
Keskittyminen on ollut kaikilla lapsilla aivan äärimmilleen vietyä. Myös lapset, joilla on normaalisti ollut haasteita tarkkaavuuden ja keskittymisen kanssa, ovat kuunnelleet korvat höröllä ja osallistuneet aktiivisesti yhteiseen toimintaan. Voi, kuinka palkitsevaa! Leikkiajan loppuessa olemme menneet vielä pikaisesti lentokentälle ja sitä kautta takaisin kotiin. Tähän emme ole enää käyttäneet juurikaan aikaa.
Toisella viikolla kävimme sadun uudelleen läpi samalla kehonsoittimilla soittaen. Kolmannella viikolla toteutimme sadun liikuntasatuna; teemana liikenteen erilaiset kulkuneuvot. Viimeisellä viikolla luimme satuun liittyvät lorukortit ja muistelimme, mitä sadussa tapahtuikaan. Yhdessä tuumailemalla järjestimme sadun juonenkäänteistä kertovat lorukorttien kuvat oikeaan järjestykseen.
Myöhemmin itsenäisyyspäivän aikoihin koottiin Suomi -sanastoa lasten haastattelujen pohjalta: lapset kertoivat, mitä heidän mielestään erinäiset sanat tarkoittivat (kuten presidentti, joutsen, suomen lippu, euro jne.). Väriteltiin myös Suomen lippu ja tehtiin Suomen ääriviivat nuppipelillä.
Lopuksi lapset saivat äänestää seuraavan matkakohteen. Äänestyksessä apuna oli aiemmin tulostamani liput kaikista niistä maista, jotka Aistiseikkailu -kirjoista löytyy. Tulostin muunkinlaisia kuvia, kuten Sahara, koska kaikki kirjojen matkakohteet eivät olleet maita. Jo käydyn matkakohteen lipun ripustin ryhmätilaamme viiriksi roikkumaan katosta. Siitä oli mukava kerrata pitkin vuotta, missä kaikkialla olimme matkustaneet.
Ennen äänestystä loruteltiin kuitenkin seuraavasti:
Humppaa, pumppaa, kuningas jumppaa. Koivet kattoon, kaviot ristiin, harja hurjaan huiskeeseen, turnajaisten tuiskeeseen. Kuka jalkoja heiluttaa, kuka on kuningas, mikä on maa?
Saharan aavikko
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kovasti, jos saisimme blogitekstin kommenttikenttään vuoropuhelua aikaiseksi. Jätäthän käynnistäsi siis kommentin! Voisitko myös ystävällisesti linkittää oman blogitekstisi kommenttikenttään, jos oma tekstini on herättänyt sinussa blogipäivityksen verran lisäajatuksia, kiitos!