Välähdyksiä varhaiskasvatuksesta

Sain Työn imu -testistä täydet pisteet. Saan olla onnellinen, että näin on. Ymmärrän, että se ei ole varmaankaan läheskään aina mahdollista -syitä sen enempää tässä läpi käymättä. Tavoittelemisen arvoista se kuitenkin on;  eikö sinunkin mielestäsi? Mietin, mitkä syyt ovat seurasta testitulokseeni... Yhteen hiileen puhaltava työyhteisö;  kuuntelevat, innostavat ja ymmärtävät johtajat ja tietenkin LAPSET -aina yhtä aidot ihanat itsensä! Lisäksi työ itsessään on  monipuolista. Jokainen päivä on erilainen ja aina saa haastaa itseään, ja lisätä sitä kautta motivaatiotaan entisestään. Sekä ehdottomasti ammattikirjallisuus. Siitä saan valtavasti motivaatiota ja virtaa. On innostava tunne, kun on ajan hermolla oman alansa ajankohtaisista asioista ja ideoita työhönsä. Mikä sinut pitää työn imussa?

Aina kun kuulen sanonnan: "Anna hyvän kiertää!" kiinnostukseni herää heti. Toisten yllättäminen positiivisesti on aina tuonut minulle hurjasti mielihyvää. Lasten ilon kohtaaminen on erityisesti käsin koskeltetavaa. Toki aikuisten ilahduttaminen tuo myös hyvin huulilleni. Kerran laitoin lähiruokakaupan ilmoitustaululle posti it -lappupakan täynnä positiivisia kommentteja ja mietelmiä. Harmikseni en pystynyt olemaan kärpäsenä katossa katsomassa, millaisen reaktion ilmoitustaululla kävijät tai ohikulkijat saivat. Laput siitä olivat ainakin hävinneet. Omaa aikaani tulee kuitenkin käytettyä etupäässä omien lasten ja kummilasten yllättämiseen, vaikka olisi kyllä mukava yllättää ystäviä ja ventovieraitakin enemmän.  Töissä puolestaan minua ilahduttaa bongata lsten puheista ja leikeistä heidän mielenkiinnonkohteitaan ja toteuttaa kyseenomaisia teemoja jossain muodossa. Jos aika on sillä hetkellä kortilla, niin edes värityskuvina. Kiinnostaisi suunnattomasti tietää, m

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja lapsiryhmän ryhmädynamiikan selvittämiseksi teen joka vuosi kaksi asiaa sekä syksyllä että keväällä. Ensimmäiseksi kun lapset ovat syksyn aloituksen jälkeen muutaman viikon tutustuneet toisiinsa ja mahdollisesti uuteen ryhmäkokoonpanoon, haastattelen jokaisen vuorollaan. Kysyn lapsilta siitä, kenestä kavereista lapsi pitää. Vielä voi tarkentaa ja kysyä, ketkä on kivoimpia kavereita, kenen kanssa lapsi haluaisi leikkiä ja ketkä on hänen tärkeimpiä kavereitaan? Kirjoitan nimiä ylös niin monta kuin lapsi sanoo. Näillä kysymyksillä pyrin saamaan lisätietoa siitä, ketkä ryhmässä ovat suosittuja ja kenellä riittää leikkikavereita. Haastattelun tuloksista kokoan kuvion, joka muistuttaa napakymppiä. Kuvion keskelle laitan niiden lasten nimet, jotka mainittiin haastattelutuloksia laskettaessa eniten. Mitä vähemmän mainintoja on, sitä isommalle renkaalle lapsen nimi kuviossa tulee. Ne lapset, joiden nimet osuvat kauimmaiselle isolle renkaalle t

Tässä vaiheessa blogini on koostunut etupäässä varhaiskasvatuksen ammattikirjallisuuteen liittyvistä materiaali -vinkkauksista (kirjat, kortit, cd:t) sekä arvioista.  Niiden lisäksi olen halunnut kirjoittaa erilaisista kohtaamisista, jotka ovat jääneet minulle syystä tai toisesta mieleen. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet ajatuksia liittyen varhaiskasvatukseen. Olen nimennyt ne Outin oivalluksiksi, ja ne löytyvät blogin vasemman sivun palkista koottuna, kuten kirja-arviotkin. Samaisesta sivupalkista löytyy erilaiset projektit, kuten vuoden mittainen Aistiseikkailu -projektini: Matka maailman ympäri. Sinne on myöhemmin tulossa lisää kuvauksia erilaisista toteutuneista projekteistani. Aloitan myös kirjoittamaan " Kehityksen haasteet ja tukitoimet" -teemasta, joka on itselleni lähellä sydäntä oleva aihe. Se tulee myös löytymään omana kategorianaan sivupalkista. Tällaisia välähdyksiä olen tällä hetkellä blogiini kaavaillut kirjoittavani. Jos haluaisit keskustelua jos

Australian matkamme alkoi, kun saavuin jälleen mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Tällä kertaa matkalaukusta löytyi netistä tulostamieni leikki-lentolippujen, passien sekä Australian lipun lisäksi Australiasta tuomiini kenguru ja koala -pehmoleluihin, puukoruun ja maan muotoiseen magneettiin sekä simpukoihin. Jälleen tutkimme karttapalloa ja luimme kuvakirjasta lisää Australiasta ennen matkustamista. Lauloimme myös aiheeseen liittyviä lauluja ja harjoittelimme tervehdystä. Matkustaminen tapahtui samaan tapaan kuin aikaisemmallakin kerralla: matkatavaroiden nimeäminen (ja nimilapun nitominen yhteen repun kantokahvan läpi), läpivalaisu ja ruumaan toimitus, matkustajien "piippaus"  sekä passien ja lentolippujen tarkistus. Koneessa puolestaan jälleen ohjelmana minikirja nimeltä: Mennään Australiaan, sekä popcorn -tarjoilu. Päämäärässä passeihin lyötiin Australian leima, jonka jälkeen päästiin rakentamaan yhdessä lattiakuvitusta samalla lukien satua: &

Luin Opettaja -lehdestä (5.10.18 s. 12) syrjäytymisen ehkäisystä. Lehdessä sanottiin:  "Syrjäytymisellä on vakavia ja pitkäkantoisia seurauksia: opintojen keskeytyminen, työttömyys, köyhyys, sosiaaliset ongelmat. Syrjäytymisen juuret ovat usein lapsuudessa. Siksi myös ongelman ratkaiseminen on aloitettava lapsuudesta ja taattava koko elinkaaren kattava mahdollisuus kiinnittyä yhteiskuntaan." Artikkelissa painotettiin osallisuuden lisäämistä sekä pysyviä lapsiryhmiä keinoksi tähän ennaltaehkäisyyn.  Nämä keinot ovat omasta mielestänikin hyvin tärkeitä syrjäytymiseen vaikuttajia. Mitä enemmän lapset saadaan osalliseksi päiväkodin arjesta -myös aremmat lapset, sitä voimakkaammin heille tulee olo yhteenkuuluvuudesta ja omasta merkityksellisyydestään. Kun huomaa, että omat ajatukset ja ideat otetaan vastaan ja hyväksytään, vaikuttaa se pystyvyyden tunteeseen, joka puolestaan lisää onnellisuutta. Ja kun lapsi huomaa mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin, lisää se taas motiva

Kehumme ja kannustamme jatkuvasti lapsia, mutta osaammeko ottaa itse kehuja vastaan? Minulle se on ainakin henkilökohtaisesti vaikeaa, vaikka lasten kehuminen ja kannustaminen on minulla "verissä" ja tulee ihan luonnostaan .  Vaikka kehuja on kiva kuulla, tulee siitä silti vaivautunut olo; toisaalta haluaisi kuulla lisää, mutta enemmänkin tekisi mieli vaihtaa puheenaihetta. Olen kirjoittanut sisäisestä puheesta jonkin verran; siitä, että pitäisi puhua itselleen kuten puhuisi hyvälle ystävälle -ja myös kehua ystävää. Itselle nauraminen sujuu minulta hyvin, samoin anteeksi antaminen itselle suht hyvin, mutta kehujen vastaanotto vaatii vielä harjoittelemista. Haluaisin kuitenkin oppia tuon taidon, koska jälleen kerran lapselle paras malli on aikuinen, joka osaa kehua myös itseään. Toki liiallinen ylpeys, itsensä esiintuominen ja rehvastelu on eri asia.  Tuntuu todella kurjalta, jos oma lapsi moittii itseään liian ankarasti tai vähättelee taitojaan. Sellaisesta tul

Tämän kertaisen matkamme toteutinkin  hieman eri tavoin kuin mihin olimme tottuneet. Lapsilta itseltään tuli toive päästä avaruuteen, joten sinnehän me sitten mentiin, vaikkei avaruus -teema Aistiseikkailu -materiaaleissa ollutkaan. Sittemmin tosin tullut uusin aistiseikkailu -kirja käsittelee juuri tätä teemaa. Tältäkin matkalta kaikki saivat leiman passiinsa, mutta kulkuneuvona oli tietenkin raketti. Aamun aluksi luimme kuitenkin ensin avaruus -aiheisia lorukortteja ja keskustelimme aiheesta.  Sitten jakaannuttiin kahteen ryhmään, joiden kanssa käytiin kahdella eri pisteellä. Toisessa pisteessä oltiin pitkällään säkkituoleilla hämärässä taskulamppujen kanssa tutkimassa kattoon kiinnitettyjä loistavia tähtiä. Varjoteatteria sai myös harjoitella tähtien katselun jälkeen. Toisessa pisteessä pukeuduttiin astronauteiksi ja lähdettiin rakettiin (tähtikangas päällysteinen lasten leikkiteltta). Lähtölaskennan jälkeen raketti ampaisi taivaalle kovasti heiluen (minä heiluttelin

Työyhteisöni innostavat johtajat   (hallinnollinen ja pedagoginen)  omaavat ihailtavan positiivisen  asenteen:  "Ei ole epäonnistumista,  on vain onnistumista ja oppimista!" Kehityskeskustelutkin kulkevat nimellä: onnistumiskeskustelu.  Jo lähtökohtaisesti on ihan eri fiilis mennä onnistumaan kuin kehittymään yhteiseen keskusteluun. Toki ammattikirjojen suurkuluttajana on kehittyminenkin minulle   ihan mahtava asia. O n silti upeaa, että työyhteisö, jossa lasten vahvuudet nähdään suurena voimavarana , myös esimiehet pitävät johdonmukaisesti samaa linjaa yllä henkilöstön kanssa:  Autetaan toista onnistumaan  -olipa kyse lapsesta, työkaverista tai alaisesta. Tällainen ajatusmaailma vaikuttaa positiivisesti myös työilmapiiriin, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja auttavat toisiaan.  Kaiken kukkuraksi lapset näkevät tämän, ja ottavat siitä mallia.  Positiivisuudella on todellakin kertaantuva vaikutus! Tulee mieleen myös  varhaiskasvatuksen

Aistiseikkailun matkassa maailmalle Aistiseikkailu 2 ja 3 -materiaalin hankittuani olen kovasti odottanut kyseiseen materiaaliin myös cd:tä, josta voin nyt ilokseni myös kirjoittaa. Cd on todella hyvä lisä aiemmin ilmestyneeseen materiaaliin (kirja & lorukortit), kun ei välttämättä tarvitse itse etsiä aiheeseen liittyvää musiikkia erikseen. Cd:llä vilisee linnoja, lampaita, pitsoja, kameleita, pingviinejä, appelsiinipuita, leijoja, lohikäärmeitä, robotteja, ukulelejä, karhuja, biisoneita, mopoja ja paljon muuta. Laulut ovatkin hyvin kuvaavia ja luovat mielikuvaa jokaisen materiaaliin kuuluvan maan ympäristöstä sekä ovat hyvä lisä tunnelman luomiseen. Ensimmäisessä kappaleessa lauletaan ystävien saamisesta ja maailmasta, ja viimeisessä Jäähyväislaulussa lauletaan vielä seikkailun loppumisesta. Cd:seen kuuluu niin vauhdikkaita kuin rauhallisiakin lauluja. Kappaleiden melodiat tapailevat myös maille tunnusomaisia säveliä. 8-vuotias tyttöni piti erityisesti cd:s

Vapaalla teen mielelläni erilaisia kampauksia tytöilleni. Se on niin mukavaa, että siihen voi jäädä melkeinpä koukkuun. Työaamuna se ei kuitenkaan aina onnistu -varsinkin jos itse menee aikaiseen aamuvuoroon. Mutta elämässä, niinkuin myös tässä, kompromissi pelastaa tilanteen. Ehdin tekemään ranskalaisen letin puolesta välistä koko pään sijasta tai muun nopean kampauksen. Kaikki voittaa! Tytt öni, jotka pitävät kampauksista ja minä, joka haluan osoittaa rakkauttani ja välittämistä sekä panostaa heihin  myös tällä pienellä , mutta meille merkityksellisellä  tavalla. Kompromissien ja neuvottelutaitojen opettaminen lapsille on hurjan tärkeää jo varhain. Päiväkodin arjessa tulee usein  tilanteita, joissa noita taitoja voidaan harjoitella, kun lapsia on paljon. Arjen tilanteet ovat tärkeitä näiden oppien mahdollistajia, mutta aina ne eivät riitä. Onkin upeaa, miten hyvin tunnekasvatus huomioidaa n nykypäivän varhaiskasvatuksessa.

Tämän kertaisella aistiseikkailu -kerralla matkustettiinkin ihan uraka lla. Suunnitelmissa oli matka Ruotsiin, mutta laajennettiinkin reissua vähän lisää ja käytiin samalla lisäksi Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Kerralla pohjoismaat tutuksi. Perinteisesti matkamme alkoi, kun saavuin jälleen mini matkalaukun kanssa yhteiselle kokoontumisellemme. Tällä kertaa matkalaukusta löytyi netistä tulostamieni leikki-lentolippujen, passien sekä maiden lippujen lisäksi Ruotsista ostettu meripihka -magneetti sekä hirvi -pehmolelu.  Jälleen tutkimme karttapalloa ja luimme kuvakirjasta lisää Pohjoismaista ennen matkustamista. Lauloimme myös aiheeseen liittyviä lauluja ja opettelimme useita tervehdyksiä. Matkustaminen tapahtui samaan tapaan kuin aikaisemmallakin kerralla: matkatavaroiden nimeäminen (ja nimilapun nitominen yhteen repun kantokahvan läpi), läpivalaisu ja ruumaan toimitus, matkustajien "piippaus"  sekä passien ja lentolippujen tarkistus.  Koneessa puolestaan jä