Onnistumista ja oppimista
Työyhteisöni innostavat johtajat (hallinnollinen ja pedagoginen)
omaavat ihailtavan positiivisen asenteen:
"Ei ole epäonnistumista,
on vain onnistumista ja oppimista!"
Kehityskeskustelutkin kulkevat nimellä: onnistumiskeskustelu.
Jo lähtökohtaisesti on ihan eri fiilis mennä onnistumaan kuin kehittymään yhteiseen keskusteluun. Toki ammattikirjojen suurkuluttajana on kehittyminenkin minulle ihan mahtava asia.
On silti upeaa, että työyhteisö, jossa lasten vahvuudet nähdään suurena
voimavarana, myös esimiehet pitävät johdonmukaisesti samaa linjaa yllä henkilöstön kanssa:
Autetaan toista onnistumaan
-olipa kyse lapsesta, työkaverista tai alaisesta.
Tällainen ajatusmaailma vaikuttaa positiivisesti myös työilmapiiriin, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja auttavat toisiaan.
Kaiken kukkuraksi lapset näkevät tämän, ja ottavat siitä mallia.
Positiivisuudella on todellakin kertaantuva vaikutus!
Tulee mieleen myös varhaiskasvatuksen ajatusmaailman muutos:
henkilöstö muuttaa toimintaympäristöä sellaiseksi,
mikä tukee lasta parhaiten; auttaa lasta onnistumaan
-sen sijaan että lapsen olisi itse yritettävä muuttua ympäristöä vastaavaksi.
Varhaiskasvatussuunnitelmassakin tämä asenne -muutos meillä näkyy.
Lapsen vasutavoitteet tehdään henkilöstölle: mitä työntekijöiden pitää omassa toiminnassaan muuttaa, jotta lapsella on parhaat mahdollisuudet onnistua
-tai miten työntekijöiden pitää toimintaympäristöä muuttaa.
Minuun tuo pieni sanamuotojen vaihtaminen vaikuttaa motivoivasti. Minä pidän itseni haastamisesta ja tästä tulee sellainen olo kuin minulle olisi heitetty haaste, jota kohti haluan entistä määrätietoisemmin pyrkiä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kovasti, jos saisimme blogitekstin kommenttikenttään vuoropuhelua aikaiseksi. Jätäthän käynnistäsi siis kommentin! Voisitko myös ystävällisesti linkittää oman blogitekstisi kommenttikenttään, jos oma tekstini on herättänyt sinussa blogipäivityksen verran lisäajatuksia, kiitos!