Nenä netissä, osa 2

Vuosia sitten matkustin Japanissa. 

Älypuhelimet eivät olleet vielä vallanneet Suomea.

Istuin metrossa ja tuijotin hämmästyneenä kanssamatkustajiani.

Joka ikinen tuijotti kännykkäänsä eikä kukaan keskustellut toisilleen.

En unohda varmaan koskaan sitä näkyä ja omaa kauhistunutta oloani.

Tunne oli järkyttävä ja ajatus toi mieleen robotit.

Tosin jos seuraa ihmistä, joka tuijottaa mitä tahansa ruutua,

ja ottaa mielikuvassaan tuon ruudun pois,

mutta jättää ihmisen paikoilleen,

on aivokuollut varmaan sopivampi mielikuva.

Kerran kännykkäni meni rikki, 

jonka vuoksi vaihdoin vanhaan kännykkääni.

Olin ilman nettiä kolme kuukautta.

Pääsin toki tarvittaessa tietokoneelle,

mutta ruutuaikani väheni tuon päätöksen myötä radikaalisti.

Alkuun tuntui levottomalta, kun ei ollut joka hetki jotain tekemistä.

Lopulta opin nauttimaan hetkessä elämisestä.

Elämä tuntui huomattavasti kiireettömämmältä ja levollisemmalta.

Omaa netin käyttöään on hyvä miettiä aika ajoin, 

samoin kuin lasten.

Jos ruutuaikaa ei olisikaan,

miten te sen ajan yhdessä käyttäisitte?