Heittäytyminen
Ajan kaupungilla asioille.
Vastaan kävelee iäkkäämpi mieshenkilö.
Miehellä on iso hymy huulillaan.
Siihen kiinnitän ensimmäisenä huomioni.
Tulee hyvä mieli.
Hymy.
Niin pieni ele, mutta silti sillä on iso positiivinen vaikutus.
Ajatella, että ilman suoraa kontaktia toiseen,
voi tehdä vieraan ihmisen päivästä paremman.
Sitten vasta huomaan,
että miehen takin rintataskusta pilkistää iso nukke.
Tulee vielä parempi mieli.
Minulle on sanottu,
että minä olen hyvä heittäytymään.
Se lienee monelle varhaiskasvatuksen parissa työskentelevälle
enemmän tai vähemmän luonteenomaista.
Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa.
Eikö elämä ole heittäytymällä -edes vähän,
paljon hauskempaa, iloa ja hymyjä tuovaa, nautittavampaa?
Ja vielä merkityksellisempää on se ero,
miten lapset opittavan asian omaksuvat,
kun itse eläydyt täysillä mukana!
Kommentit
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kovasti, jos saisimme blogitekstin kommenttikenttään vuoropuhelua aikaiseksi. Jätäthän käynnistäsi siis kommentin! Voisitko myös ystävällisesti linkittää oman blogitekstisi kommenttikenttään, jos oma tekstini on herättänyt sinussa blogipäivityksen verran lisäajatuksia, kiitos!