Hymyn voima

Televisiosarjassa pitopalvelun työntekijä joutui kertomaan asiakkaalleen, että tämän tilaamien ruokien kanssa oli tullut joku ongelma eikä ne ehtisi juhliin ajoissa. Kuitenkin kun asiakas soitti pitopalveluun, vastasi työntekijä iloisena asiakkaansa puheluun ja kertoi huonot uutiset vasta sitten.

Asiakas ihmetteli, miksi työntekijä oli sitten vastannut puheluun niin iloisena. Vastaus oli, että hän oli kuullut, että huonot uutiset ei tunnu niin huonoilta, jos asian esittää positiivisesti ja iloisesti. 

En tiedä, miten asiakas olisi tämän kokenut, mutta jostain syystä tästä kohtauksesta tuli mieleen hymyily ja lapset... Toki kohta esittämäni ajatukset pätee yhtä hyvin aikuisiin ja mihin tahansa vuorovaikutukseen.

Siispä...

Kun kohtaat lapsen, hymyile AINA ensimmäisenä! Sillä on kauaskantoisia seurauksia. Vaikka kohdattavana olisi vaikea keskustelu, kiukkua, jonkin asian selvittäminen missä lapsi olisi voinut toimia eri tavalla tai mikä tahansa muu negatiivissävytteinen asia, hymyile ensin ennen kuin aloitat keskustelun.

Lempeä hymy antaa positiivista energiaa ja rauhoittaa monesti hitusen heti, antaa toivoa, luottoa ja vahvistusta tulevaan sekä avaa samalla paremman keskusteluyhteyden. Lapsi uskaltaa avautua sinulle ja ottaa myös avoimemmin vastan sen, mitä sinulla on sanottavana eikä jännitä niin paljon sitä, miten vanhempi tai muu aikuinen reagoi esim. siihen, että lapsi on tehnyt vastoin parempaa tietoaan. Tällainen merkityksellinen kohtaaminen on tärkeää varsinkin tunnemyrskyssä, mutta mielestäni sillä on iso  merkitys   ilman negatiivisten asioiden selvittelyäkin.

Työhaastatteluissa ja missä tahansa ensikohtaamisissa puhutaan paljon ensivaikutelman tekemisestä ja siitä, miten suuri vaikutus sillä on. Mielestäni jokaisen kohtaamisen lapsen kanssa pitäisi kuitenkin olla  yhtä merkityksellinen. Jos ajattelee vaikka omia lapsia, joita näkee päivittäin, koen jokaisen kohtaamisen silti todella tärkeäksi. Kun koulu- ja työpäivän jälkeen näen lapseni, yritän aina tehdä kohtaamisesta kiireettömän ja ihanan läheisen hetken. Pitkä halaus ja kuulumisten kysyminen, läsnäolo ja huomion antaminen lapselle heti vaikuttaa paljon koko loppupäivän kulkuun, vaikka siihen ei aikaa kovin paljon menekään.

Toki aina ei pysty, ehdi tai jaksa yhtä voimalliseen läsnäoloon juuri tuossa kohtaamisen hetkessä, ja huonoja päiviä tai hetkiä on aikuisillakin -siitä ei kannata itseään soimata, mutta tähän tavoitteeseen olisi mielestäni kuitenkin hyvä pyrkiä.

Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile! Et voi hävitä! <3