Pomenian Satuseikkailu -lautapeli

Postista saapui meille äskettäin odotettu Pomenian Satuseikkailu-lautapeli, jota rupesimme tyttöni kanssa välittömästi pelaamaan.

Tyttöni odotti kovasti lempihahmonsa Ruttukeijun näkemistä, ja pian päästiinkin Ruttukeijua pelastamaan Käämäkalliosta. Iloa toi myös Pomenia-kirjoista tuttujen taikapaikkojen esiintyminen lautapelissä. Pelinappulat olivat tosi kivat ja pelilauta oli hurjan kauniisti kuvitettu. Tehtäväkortit ja erilaiset pelikiekot lisäsivät mielenkiintoa peliin.

Pelistä löytyi lautapelejä rakastavan tyttöni iloksi kaksi peliä; yöpeli toisella ja päiväpeli toisella puolella. Molemmissa peleissä oli todella monipuolisia tehtäviä...
• kasvojumppaa
• draamaa
• tanssia
• aisti-, mielikuva-, rytmi- ja keskikehon harjoituksia 
• piirtämisharjoituksia kaverin selkään.

Myös kehonosia käytiin läpi. Tehtäviin liittyi esim. kehotuntemuksien havaitsemista itsessä, mutta myös ympäristön havaitsemiseen ja syy-seuraus-suhteisiin liittyviä tehtäviä.

Pelissä oli tunteiden tunnistamista, ilmaisemista, sanoittamista ja itsensä ilmaisemista paljon. Tämä olikin mielestäni todella tärkeä juttu! Pääsimme myös harjoittelemaan itsensä rauhoittamisen tekniikoita (mm. kiukkukarkoitus) ja pettymyksensietoa. Hengitysharjoitukset ym. auttoivat rauhoittumaan yöunia varten. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä samaiset kortit sopisivat mainiosti tilanteeseen, jossa ryhmässä tarvitaan rauhoittumista tai tehtävä vaatii keskittymistä.

Oli ilahduttavaa, että vahvuudet ja oman itsen sekä kaverin kannustaminen oli huomioitu tehtävissä. Pelissä pääsi myös treenaamaan kaveritaitoja kuten itsensä puolustamista sekä toisesta huolen pitämistä ja auttamisen taitoja.

Liikunnalliset mielikuvaharjoitukset olivat todella toimivia tuomaan peliin liikettä ja vaihtelua tunnekeskustelujen lomaan. Omien tunteiden sanoittaminen voi olla lapsille vaikeaa, joten onnistumisen kokemuksien saaminen pelissä oli taattua myös liikunnallisten tehtävien ansiosta.

Peli oli tyttöni mielestä hauska. Tehtävät olivat myös omasta mielestäni hauskoja ja monipuolisia. Samalla itselle tuli tunne, että tyttöni sai yhteistä aikaa äidin kanssa ja pelissä oli helppo olla täysin läsnä lasta tuntosarvet pystyssä kuunnellen.

Tehtävissä oli niin yksilö- kuin paritehtäviäkin, mutta ilahduttavasti myös koko peliporukan pieniä leikkihetkiä, mikä lisäsi paljon iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pelissä korostui kosketus ja läheisyyden tunne myös halaus- ja ”ylävitosten” antamistehtävien avulla. Seuraavaksi vienkin pelin töihin eskariin, jossa veikkaan lasten taatusti innostuvan siitä!

Jos kiinnostuit, peli löytyy täältä: 

https://www.tunnetaitojalapselle.fi/artikkelit/satuseikkailu_lautapeli_pomenia_arvio