Sosiogrammi

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja lapsiryhmän ryhmädynamiikan selvittämiseksi teen joka vuosi kaksi asiaa sekä syksyllä että keväällä.

Ensimmäiseksi kun lapset ovat syksyn aloituksen jälkeen muutaman viikon tutustuneet toisiinsa ja mahdollisesti uuteen ryhmäkokoonpanoon, haastattelen jokaisen vuorollaan.

Kysyn lapsilta siitä, kenestä kavereista lapsi pitää. Vielä voi tarkentaa ja kysyä, ketkä on kivoimpia kavereita, kenen kanssa lapsi haluaisi leikkiä ja ketkä on hänen tärkeimpiä kavereitaan? Kirjoitan nimiä ylös niin monta kuin lapsi sanoo. Näillä kysymyksillä pyrin saamaan lisätietoa siitä, ketkä ryhmässä ovat suosittuja ja kenellä riittää leikkikavereita.

Haastattelun tuloksista kokoan kuvion, joka muistuttaa napakymppiä. Kuvion keskelle laitan niiden lasten nimet, jotka mainittiin haastattelutuloksia laskettaessa eniten. Mitä vähemmän mainintoja on, sitä isommalle renkaalle lapsen nimi kuviossa tulee. Ne lapset, joiden nimet osuvat kauimmaiselle isolle renkaalle tai jopa kuvion ulkopuolelle, kiinnittävät huomioni.

Kuviota on suunnattoman mielenkiintoista tarkastella; tehdä huomioita ja päätelmiä lapsiryhmän vertaissuhteista. Yleensä nimet ovat kuviossa juuri niin kuin olettikin niiden olevan, mutta joskus kuvio yllättää. Joku lapsi, jonka itse on ajatellut olevan suhteellisen suosittu lasten keskuudessa tai ainakin niin, että hänellä on aina ollut leikkikavereita, ei välttämättä ole saanutkaan kovin montaa mainintaa haastatteluissa. Tai sitten kuvio näyttää toteen oman huolen jostain lapsesta, jonka kaveri- ja leikkitaitoja on tullut miettineeksi. 

Yllättävät huomiot otan sitten tarkempaan seurantaan ja mietin sen mukaan myöhemmin, tulisiko leikkitilanteita tukea jollakin tavalla. Ja ne lapset, joiden paikka kuviossa ei yllättänyt, vahvistavat omat huolet, jolloin on syytä alkaa välittömästi miettimään, mitä asialle voisi tehdä -jos sitä ei vielä ole tehty.

Toinen asia, minkä teen joka syksy, on havainnointiin perustuva sosiogrammi. Sitä varten pyydän tiimin apua. Alkuun teen kuvion, jossa on ympyrän muodossa yhtä monta palloa kuin lapsiakin. Palloihin kirjaan lasten nimet. Aina, kun joku tiimistämme kuulee lapsen tekemän leikkialoitteen toiselle lapselle niin että tämä vastaa aloitteeseen myöntävästi, kirjataan se sosiogrammiin viivalla lasten pallojen välille. Aloitteen tekijä merkitään nuolella sitä lasta kohti, jolta on kysytty leikkiin lähtöä. 

Tällainen havainnointi auttaa näkemään konkreettisesti kokonaiskuvan siitä, ketkä lapset oikeasti leikkivät toistensa kanssa. Siinä ei siis ole huomioitu ollenkaan niitä tilanteita, joissa lapsi haluaisi leikkiä jonkun kanssa, mutta ei esimerkiksi uskalla pyytää tai vaikka uskaltaisikin pyytää, mutta jos yhteistä leikkiä ei vaan synny.

Ja yhtä lailla ne lapset, joiden palloista ei lähde viivoja eikä niihin tule viivoja, kiinnittävät huomioni, ja niitä alan tarkemmin seuraamaan. Monesti toki voi olla niinkin, että saman viivan molemmissa päissä on nuolet eli molemmat ovat joskus pyytäneet toista leikkiin. Vastavuoroiset kaverimaininnat ovatkin hyvä tavoite. Tätä havainnointia teen niin kauan, ettei uusia havaintoja enää ilmaannu, jonka jälkeen sosiogrammista on hyvä keskustella tiimipalaverissa.

Keväällä on sitten hyvä havainnoida ja tehdä molemmat kuviot uudestaan. Vertaissuhteissa on hyvinkin voinut tulla muutoksia siinä ajassa jo senkin takia, jos ryhmään on tullut uusia lapsia kesken vuotta. Tilanteen uudelleen arviointia ei kannata kuitenkaan jättää kovin myöhälle kevääseen, jotta ehtii toteuttaa vielä lisää tapoja leikki- ja kaveritaitojen tukemiseen ja vahvistamiseen, jos tilanne sitä vaatii, eikä tehdyt tukitoimet ole vielä auttaneet riittävästi tai jos kuvioista nousee esiin lisähuolia. Kun uudessa sosiogrammissa on tarpeeksi havaintoja, käydään niitä jälleen tiimipalaverissa läpi keskustellen. Olen kokenut keskustelun erittäin antoisaksi, varsinkin kun keväällä voi verrata syksyn tilanteeseen ja näkee selkeästi dokumentoituna, mihin suuntaan tilanne on muuttunut ja onko tavoitteet toteutuneet.

Vertaissuhteet ovat varhaiskasvatuksessa erityisen tärkeitä. Sen lisäksi, että lapset oppivat toisiltaan paljon tietoja, taitoja ja asenteita, ne vaikuttavat myös voimakkaasti tunteeseen osallisuudesta ja omasta arvosta. Tämän vuoksi vertaissuhteiden tietoinen tukeminen on yksi varhaiskasvatuksen tärkeimmistä tehtävistä. Olisikin kiinnostavaa tietää, miten te tuette vertaissuhteita?

Kommentit

Suosituimmat blogipäivitykset

Aistiseikkailu -projekti: Pohjustusta

Jumppaa junnuille & Näppärät näpit (karkea- ja hienomotoristen taitojen tehtäväkortit)

Jukka Hukka -kirjasarja ja tunnekortit

Työn imu

Aistiseikkailu -projekti: Matka avaruuteen

Aistiseikkailu -projekti: Matka Suomeen

Aistiseikkailu -projekti: Matka Saharaan

Kilpikonnan keinahdus -Toimintakortit hauskoihin liikuntahetkiin

Pomenian Satuseikkailu -lautapeli